20 vuotta sitten television laulukilpailuissa alettiin palkita hyviä ja nöyryyttää huonoja – näin Idols ja Popstars vaikuttivat osallistujiin

Television musiikkikilpailut mullistuivat Popstarsin ja Idolsin myötä. Tässä jutussa kolme laulukilpailuissa pärjännyttä artistia kertovat, mitä heille tapahtui kilpailujen jälkeen.

Ari Koivunen oli umpikännissä, kun hän asteli laulukoppiin Helsingissä marraskuussa 2006. Se oli kuin puhelinkoppi. Koivunen lauloi eikä oikein edes tiennyt, mitä oli tekemässä.

Lahdessa asunut Koivunen heräsi Sokos Hotel Presidentistä hirveässä krapulassa tietämättä, minkä takia oli Helsingissä. Taskusta hän löysi lapun, jossa luki: “Tervetuloa jatkoon.”

Koivusen ystävät olivat vieneet hänet Idolsin koelauluihin. Se oli ollut humalainen päähänpisto eikä ensimmäinen laatuaan. Kaveripiirinsä laulutaitoisin pitkätukka oli viety samoilla asetuksilla jo aiemmin osallistumaan esimerkiksi karaoken SM-kilpailuihin.

Lapussa pyydettiin saapumaan Lasipalatsiin yhdeksältä aamulla. Kello oli yli kymmenen. Koivunen ajatteli, että se siitä, ja lähti lampsimaan kohti Lahden junaa. Mutta koska Lasipalatsi oli matkalla rautatieasemalle, Koivunen päätti piipahtaa katsomassa, että mikä meininki.

Koivunen astui ovista sisään ja kuuli, että häntä olikin jo odoteltu. Alkoi kissa ja hiiri -leikki. Koivunen sanoi, ettei aio jäädä, mutta tuotannon henkilökunta sai hänet pyörtämään päätöksensä. Mutta odottaa pitäisi eikä tuotanto suostunut kertomaan, että kuinka kauan.

Siihen Koivunen sanoi taas, ettei aio jäädä odottamaan, hänellä on nälkä ja krapula. Tuotanto suostui kertomaan, että hänen vuoronsa olisi neljän-viiden tunnin kuluttua.

Koivunen lähti lähimpään baariin repimään lisää märkää.

Kotimaisen popteollisuuden arki

Musiikissa on kilpailtu vuosikymmeniä, oli kyse sitten Euroviisuista, Rockin SM-kisoista tai vaikka Syksyn sävelestä. 1990-luvulla jopa lapset kilpailivat. Tenavatähdessä Seppo Hovin ohjaamat kimeä-ääniset pikku viikarit lauloivat lännenlokareita ja daadadaadoja. 

Vuonna 2002 uusi australialainen tosi-tv-formaatti Popstars korvasi MTV3-kanavalla Syksyn sävelen, joka oli lakannut kiinnostamasta mainostajia. Mainos houkutteli täysin tavallisia suomalaisia poptähteyteen yksinkertaisella kysymyksellä: Osaatko laulaa ja tanssia?

Syksyn sävel kilpaili eläkeläisten huomiosta, mutta Popstars oli suunnattu nuorille. Ohjelmassa tuntemattomat laulajat kilpailivat levytyssopimuksesta ja paikasta uudessa bändissä. Suomalaisnuoret olivat oppineet MTV:llä pyörineistä Spice Girlsin sekä Destiny's Childin musiikkivideoista, että tähteys on jotain tavoiteltavaa.

Tuomareina olivat Risto Asikainen, Kari Hynninen ja Eeva Jaakonmaa. Kilpailun voittobändistä tuli Asikaisen kappaleita esittänyt Gimmel, jonka muodostivat Susanna Korvala, Ushma Karnani ja Jenni Vartiainen. Yhtyeen esikoislevy Lentoon myi liki sata tuhatta kappaletta.

Oli aika naiivi tapa ajatella, että kaikki olisi heti kunnossa.

Jonna Christensen

Voittajia oli itse asiassa alun perin neljä. Joensuulaisen Jonna Pirisen ura Gimmelissä päättyi kuitenkin nopeasti erimielisyyksiin. Pirinen lähti soolouralle ja julkaisi Jonna-nimellä Sonyn kautta kolme albumia. Debyyttisingle Tyytyväinen (2003) tuntui kommentoivan soolouralle siirtymistä. Se on yhä Jonnan isoin hitti.

Sittemmin Jonnasta ei ole kamalasti kuulunut.

Menestyminen laulukilpailussa tai ylipäätään osallistuminen sellaiseen on aina ollut riski. Voitit sitten urheilussa tai musiikissa, voittajaan kohdistuu odotuksia, joita on vaikea täyttää.

Urheilijat lunastavat paikkansa huipulla voitto kerrallaan. Laulukilpailuvoittajan on vaikea toistaa temppua, koska kykykisat janoavat aina uutta verta. Jos et saa nopeasti rakennettua uraa artistina ja otettua etäisyyttä tv-formaatista, vaarana on jäädä seuraavan kauden osallistujien jalkoihin.

Kuinka mielekästä musiikissa kilpaileminen on? Mitä kilpailijoille tapahtuu kisamenestyksen jälkeen?

Nykyiseltä nimeltään Jonna Christensen vastaa puhelimeen New Yorkissa. Hän tekee nykyään musiikkia englanniksi. Edellinen albumi Sound Mind julkaistiin vuonna 2015, edellinen single Like It Is vuonna 2020.

Christensen sai ohjelmasta haluamansa. Ohjelman jälkeen useampi tuottaja oli kiinnostunut tekemään hänen kanssaan yhteistyötä. Kotimaisen popteollisuuden arki tervehti kuitenkin hyvin nopeasti kuin hanki helmikuisten aamujen.

– Promokuvauksiin käytiin lainaamassa vaatteita jostain Dieseliltä, jonne ne sitten palautettiin. Mie sitten mietin, että kuljenko näissä omissa ryysyissä sitten arkena? Piti luoda itse kontakteja, että sai vaatesponsoreita. Oli aika naiivi tapa ajatella, että kaikki olisi heti kunnossa.

Christensen sanoo saaneensa tehdä Sonylle juuri sellaiset levyt kuin halusi. Vuoden 2006 Lähempänä totuutta jäi viimeiseksi.

– Jos levy ei lähtenyt myymään, niin ei ne siihen markkinointiin laittanut yhtään enempää rahaa. Mutta jos se myy, niin sitten laitetaan lisää rahaa, että se myisi vielä enemmän. Ei siis mennä sen mukaan, että uskottaisiin artistiin. Se on raaka maailma.

Christensen ei kadu osallistumistaan Popstarsiin. Hänen mielestään tosi-tv voi olla artistille hyvä ponnahduslauta. Hän on hakenut niihin monta kertaa Popstarsin jälkeenkin: American Idoliin vuonna 2008, viitisen vuotta myöhemmin Ruotsin Idolsiin. Pari vuotta sitten hän osallistui The Voicen koelauluihin Yhdysvalloissa.

– Olen käynyt myös Broadway-pääsykokeissa ja jatkanut tätä mun seikkailua, että mistä löytyisi joku ovi, joka voisi aueta.

Hyvin huono sopimus

Marraskuisessa iltapäivässä Ari Koivunen oli korjannut olonsa krapulasta uuteen nousuun. Hän oli valmis laulamaan. Sonata Arctica jätti Idols-tuomarit Asko Kallosen, Jone Nikulan ja Nina Tapion vielä vähän kylmiksi – ehkä tv-draaman vuoksi – mutta Kirka-tulkinta sulatti sydämet.

Koivunen eteni finaaliin asti, missä hän lauloi jälleen Sonata Arcticaa ja voitti. Syntyi leima, josta ei päässyt eroon: Idolsista tuttu Hevi-Ari.

Koivunen vastaa puhelimeen kotoaan Helsingistä. Osallistuminen Idolsiin on kaduttanut. Hän sanoo olleensa ohjelman aikaan “täysin alkoholisti” ja liki koko ajan kännissä. Nyt Koivunen on ollut selvänä 12 vuotta.

– En itse sitä osallistumista oikeastaan päättänyt, vaan kaverit vei mut sinne. Se oli jälkikäteen ajatellen vähän pelottavaa, koska sitä kävi varmaan muillekin. Ja sellaisille, jotka ei oikeasti osanneet laulaa ja nolasivat vain itsensä televisiossa.

Koivusen teki monesti mieli lopettaa kisa kesken. Hänen mielestään laulu ei ole kilpailulaji.

Koivunen oli soittanut bändeissä ennen Idolsia eikä sooloura kiinnostanut. Hän on myös aina ajatellut itseään ensisijaisesti rumpalina eikä laulajana.

– Mutta joka kerta, kun ajattelin lopettaa sen kesken, tuli jokin kilpailullinen puoli itsessä esiin. Ehkä se tuli siitä, että ei halunnut olla luovuttaja ja jättää asioita kesken. Mutta osasin ottaa koko kisan rennosti, koska en halunnut voittaa sitä. Vedin vain niitä biisejä.

Siinä näki, että haluttiin kiskoa kaikki mahdolliset pennit, mitä voi kiskoa raudan ollessa kuumaa.

Ari Koivunen

Koivusen mielestä laulukilpailuissa yksi ongelma on se, miten ihmiset näkevät kisaohjelmat: kuin se olisi kilpailu, josta voittaa ison mällin rahaa.

– Periaatteessa siitä ei voita yhtään rahaa. Lainausmerkeissä "voittaa" levytyssopimuksen, joka on hyvin, hyvin huono sopimus. Kävin oman sopimuksen Muusikoiden liiton lakimiehen kanssa aikanaan läpi ja pyysin älyttömimpiin juttuihin muutoksia. Ei niitä muutoksia katsottu hyvällä.

Televisio tuo huomiota nopeasti, kun viikosta toiseen miljoona silmäparia seuraa lähetystä ja jännittää, kuka kisan voittaa. Koivunen sanoo tienneensä, että hänen Idols-suosionsa olisi nopeasti ohi.

– Tehtiin rundia ja studiohommia samaan aikaan. Siinä näki, että haluttiin kiskoa kaikki mahdolliset pennit, mitä voi kiskoa raudan ollessa kuumaa.

Koivunen julkaisi Sonyn kautta kaksi soololevyä vuosina 2007 ja 2008. Toista levyä tehdessä Koivusen A&R vaihtui, eivätkä tämän kanssa sovitut asiat enää päteneet. Se oli "viimeinen pisara", eikä yhteistyötä jatkettu. Koivunen oli myös jo liittynyt hevibändi Amoraliin.

Koivusen Idols-kausi on yksi ohjelman tunnetuimmista. Se nosti hieman ohjelman profiilia, sillä edelliskauden voittajan Ilkka Jääskeläisen ura oli jäänyt lyhyeen.

Jääskeläisen kautta havainnollistuu, millaisia odotuksia luomme kisan menestyjiin.

Kun Leijonat ovat palanneet hävityistä MM-kisoista, heidät on otettu avosylin vastaan. Kun Seija Simola tai Pave Maijanen floppaa Euroviisuissa, on kehuja turha odottaa. Kilpailevalle taiteilijalle sanotaan mitäs läksit, kun urheilijalle toivotetaan, että ensi vuonna uudestaan ja paremmin.

Koivusen jälkeen Idolsissa alkoi taas alamäki ja tyrkylle tuli uusia formaatteja.

Laulukilpailun leima

Hanna-Maaria Tuomela osallistui The Voice of Finlandiin (2013) ja X Factoriin (2018). Jälkimmäisessä hän sijoittui toiseksi.

Tuomela keskusteli ennen osallistumistaan alan toimijoiden kanssa siitä, miten saada omaa musiikkia julkaistuksi. Hän oli lähettänyt jo musiikkiaan levy-yhtiöihin.

Ohjeistus kuului, että täytyisi saada näkyvyyttä, jotta joku kiinnostuisi musiikista. Se oli syy lähteä ohjelmiin, ei halu kilpailla.

– En mä edes koe, että olisin mikään maailman paras laulaja, Tuomela sanoo.

Ohjelmaan lähtiessä Tuomelalla oli valtava epäonnistumisen pelko. Saisiko hän otsaansa epäonnistujan leiman? Voisiko hän olla enää uskottava artisti?

X Factor sai Tuomelasta hyvän tarinan. Koelauluun tuli valmistella cover-kappale. Tuomela esitti Chisua ja kertoi kirjoittaneensa myös omaa musiikkia, jota on ollut vaikea saada esille. Tuomarit Saara Aalto, Michael Monroe, Mikael Gabriel ja Suvi Teräsniska halusivat kuulla Tuomelan oman kappaleen.

Lopulliseen ohjelmaan oli editoitu ainoastaan Tuomelan oma biisi. Hän sai esittää ohjelmassa poikkeuksellisesti omia kappaleita, ja siitä tuli tuotantokauden erottuva tarina. Tuomarit eivät olleet myöskään niin ilkeitä kuin laulukilpailuiden alkuvuosina, vaan enemmän kannustavia.

Ohjelman aikana Tuomelan ympärille syntyi pientä pöhinää, mutta se hiipui nopeasti ohjelman loputtua. Asiat eivät edenneet toivotulla tavalla.

Laulukilpailun leima on aina laulukilpailun leima. Se voi viedä uskottavuutta.

Hanna-Maaria Tuomela

Nykyisistä laulukilpailuista on kirjoitettu, että ne mainostavat enemmän tuomareita kuin laulajia. Tuomareina ei nähdä enää levy-yhtiön väkeä vaan tunnettuja artisteja. Muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten, samaan aikaan, kun ohjelmista lakkasi ponnistamasta uusia tähtiä. Sellaisia kuin Hanna Pakarinen, Katri Ylander, Anna Abreu, Anna Puu ja Antti Tuisku.

2010-luvulla ohjelmien suosio hiipui ja uusien tähtien lista pieneni suunnilleen Jesse Kaikurantaan ja Diandraan. Samalla julkisuuden luonne on muuttunut. Sosiaalinen media on ottanut valtaa televisiolta yhteisenä julkisuuden alustana.

Tuomela ajatteli X Factorin jälkeen levytyssopimuksen irtoavan nopeasti. Hän kävi levy-yhtiöt taas läpi, mutta kiinnostusta ei löytynyt vieläkään. Tuntui kuin matto olisi vedetty alta.

Tuomela julkaisi debyyttisinglensä Söderkulla omakustanteena kesäkuussa 2021, kolme vuotta kilpailuun osallistumisen jälkeen. Toinen single Rakkauselokuva ilmestyi lokakuussa.

Laulukilpailuun osallistumisen Tuomela näkee toisaalta hyvänä ja toisaalta huonona asiana. Hänen oma kokemuksensa oli lopulta hyvä ja se tarjosi näkyvyyttä, mutta:

– Laulukilpailun leima on aina laulukilpailun leima. Se voi viedä uskottavuutta.

Ei enää valmista pakettia

Manageri Carla Ahonius työskenteli Idolsia tuottaneen Fremantle Median pr-päällikkönä Ari Koivusen aikaan.

– Arin aikaan rock oli vielä in. Laulukilpailu ei tarvitse kuin sen yhden lahjakkaan tyypin, joka räjäyttää koko potin. Mutta ala on muuttunut valtavan paljon.

Tuiskun ja Gimmelin aikaista fanihysteriaa ei enää ole, Ahonius sanoo. Vain elämää on mahdollisesti vienyt tilaa kilpailuilta, eikä katsojien mielenkiinto riitä moneen musiikkiohjelmaan samaan aikaan.

Riittääkö enää edes aloittelevien artistien mielenkiinto kilpailuohjelmiin? Kannattaako artistiuraa alkaa rakentaa tv:n kilpailuohjelman kautta? Ahoniuksen mielestä kilpailuissa ei ole osallistujan kannalta ainakaan uskottavuusongelmaa.

– Tärkeintä on aina se musa. Näkyvyyden kautta voit päästä parempiin sessioihin tuottajien kanssa, mutta sekin on kiinni siitä, miten paljon tuottajat ja säveltäjät innostuvat uudesta artistista, että he alkavat laittaa siihen aikaansa.

Alalle on turha tulla, jos ei ole valmis laittamaan peliin 150 pinnaa.

Carla Ahonius

Voittajille ei ole enää takavuosien tapaan valmiina albumin kattavaa levytyssopimusta saati albumillista biisejä, joihin käydään äänittämässä lauluraidat päälle ja poks: levy on markkinoilla. Vuoden 2018 Idolsin voittaja Patrik Blomberg julkaisi esikoislevynsä puolitoista vuotta voittonsa jälkeen. Lohja ei yltänyt Suomen viralliselle albumilistalle.

Enää ei nousta suoraan kaupan kassalta popteollisuuden maagiseen limboon, vaan asiat ovat enemmän artistin käsissä. Myös omia biisejä on oltava.

– Tämä on tunnebisnes. Tämä ei ole ysistä viiteen tehtävää hommaa. Alalle on turha tulla, jos ei ole valmis laittamaan peliin 150 pinnaa, Ahonius sanoo.

Yhden kilpailun suosio on jopa kasvanut. Euroviisut oli pitkään kotimaisille artisteille levy-yhtiön kokoushuoneen nurkassa seisova elefantti, johon ei haluttu koskea pitkällä kepilläkään. Nykyään Ahoniuksen mukaan viisukarsintana toimivan Uuden Musiikin Kilpailun profiili on paljon parempi. Hän uskoo Antti Tuiskun ja Erika Vikmanin esiintymisten vaikuttaneen merkittävästi. Edellisen UMK:n voittaneen Blind Channelin Dark Sidesta tuli Suomessa vuoden kuunnelluin biisi Spotifyssa.

– Aiemmin UMK:ta ei mainittu missään. Nyt palavereissa puhutaan, olisiko artistin kannalta strategisesti järkevää osallistua siihen. Ilta on loistava esimerkki siitä, mitä UMK voi tehdä.

Yksin pianon kanssa esiintynyt Ilta sai nostetta uralleen, vaikka ei voittanutkaan. UMK:n tuottaja Anssi Autio sanookin, ettei osallistujilla ole nykyään "voiton pakkoa", vaan tärkeintä on hyvä show.

"Ihan ok paikka"

Ari Koivunen ei ole seurannut viimeisiä kilpailuohjelmia, tai edes juuri katsonut televisiota.

Hän arvioi, että jollekin tyypille laulukilpailu voi olla “ihan ok paikka”. Hänelle itselleen paikka oli täysin väärä. Ja jos Koivuselta kysytään, ohjelmaa ei kannata voittaa. Parhaiten on hänen mielestään käynyt niille laulajille, jotka sijoittuivat ohjelmassa toiseksi tai kolmanneksi. Voittajalla on enemmän paineita, ja hävinneiden uran rakentamiseen pitää panostaa enemmän.

Soolouransa jälkeen Koivunen lauloi Amoralissa vuoteen 2017 saakka. JP Leppäluodon ja Marco Hietalan kanssa he muodostivat Powerless Trion. Sen lisäksi hän on ollut mukana musikaaleissa ja Raskasta joulua -konserteissa sekä tehnyt duokeikkoja.

Tällä hetkellä Koivusella ei ole aktiivisia musiikkiprojekteja. Viimeiset neljä vuotta hänellä on ollut krooninen äänihuulitulehdus.

– Jos ja kun teen jotain, niin se on sitten jotain aika erilaista, koska soundi on muuttunut aika paljon. Mutta on ollut myös mukavaa päästä keskittymään enemmän rumpujen soittoon.

Haastattelun jälkeisenä viikonloppuna Koivunen on menossa taas kisailemaan. On nimittäin ysipallon SM-karsinnat.

Siinä lajissa Koivusen mielestä voi kilpailla. Se on urheilua.

UMK on Yleisradion tuotanto, jossa YleX on mukana.